Tässä sitä nyt ollaan.

Pitkästä aikaa.

Tämän tontin ulkoasu ja muutamat postaukset ovat vuoden mittaan ihan keskenään kadonneet. Jonnekin, maata kiertävälle radalle?

Enpä oikein tiedä itsekään, mitä täällä tulee tapahtumaan. Luullakseni kaivelen elämäni synkkyyksiä. asioita jotka on pureksittu jo valmiiksi mössöksi, niin että niistä voi jo puolijulkisesti rupatella. Nimen omaan rupatella. Kevyesti, muistellen.

Vakuutan että joka sana tulevissakin teksteissä on valitettavan täyttä totta.

Enkä kaipaa seurakseni sen paremmin besserwissereitä kuin pisserwesseleitäkään. Enpä luule että tämä tarina kommenteista paljoakaan kostuu, toki osallistun mieluusti keskusteluun näistäkin vaietuista aiheista. Oman elämän vainajista, tapahtumista ja kokemuksista jotka ovat tappaneet osan minua, mutta toisaalta muokanneet minut siksi mitä nyt olen.

Tämä sematorio on tirkistelijän unelma.

Täällä pureksitaan sairaudet, alkoholismi, perheväkivalta, petturuus, avioerot, pelot ja yksinäisyys, kaikki mitä Herra on tielleni lykännyt saadakseen kasvatetuksi mieleisensä palvelijan asialleen.

Beigepukuiset kukkahattutädit älkööt vaivautuko pahoittamaan mieltään tai antamaan viisaita neuvoja. Kaikki mitä täältä luette on jo auttamattomasti mennyttä elämää, vain oppi ja kokemukset ovat tallella.

Tarinat tulevat esiin siinä järjestyksessä kuin tulevat, vailla minkäänlaista logiikkaa saati yhteyttä edelliseen tai seuraavaan.

Tervetuloa lapioimaan hiekkaa menneen elämäni haudalle.

Järjestys se olla pitää

Nyt kun kerran avasin elämäni pandoranlippaan lienee syytä laatia jonkinlainen järjestys sen kaiken paskan ja silpun suitsimiseksi.

Olkoon järjestys siis kutakuinkin tällainen:

uusperhe

Tämä ajanjakso alkoi johonkin aikaan syyskuussa armon vuonna 196-.
Tähän ajanjaksoon sisältyy henkistä ankeutta, perusteetonta ankaruutta, nöyryytyksiä, rimpuilua ja kapinointia, juomiskierteen synty ja vasta näinä päivinä tunnistettu ja tunnustettu hylkääminen. Yksilöä ei ollut, yksilöllisyyttä ei ollut ja jos sellainen yritti esiin se piestiin lyttyyn ennen kuin oli edes muotonsa saanut.

Ristiriitainen nuoruus

Osuu päällekkäin uusperheen kanssa. Lapsesta teiniksi ja nuoreksi aikuiseksi kasvamista hyvän ja pahan repiessä kahtaalle, arvojen sekamelskaa, kielletyt syntymäsairaudet, kaipaus parempaan. Totuuden paljastuminen, joka käänsi elämäni suunnan tykkänään ja peruuttamattomasti. Pelko ja piilotettu toiveikkuus ja katkeruus. Väkivalta ja turvan hakeminen mistä tahansa kodin ulkopuolelta.

Oma lapsuus

Tässä varmaankin pitäisi lukea "kielletty lapsuus". Virallisestihan lapsuuteni - ja koko elämäni alkoi vasta vuonna 196-. Jos joku lapsuusmuisto on jäänyt peittoamatta, se on silkka vahinko ja sen muiston pidän tiukasti omanani. Toistaiseksi.


Määrätty lapsuus

Tämä otsake on jo ymmärrettävämpi.
Oppikirjassa lukee näin, lapsen kuuluu nauttia tästä ja elää sairaassa herran pelossa.

Pako aikuisuuteen
Tästä aiheesta piisaa juteltavaa enemmänkin.


Väkivalta

Lapsuuden maailmaani vallitsi väkivalta. Henkinen väkivalta, halveksunta, ilkeys, kateus ja panettelu. Myös pelko ja taistelutahto, uhma.

Uskallatko jatkaa kanssani?

Tärkeä julkkisvainajani

Tällä viikolla Juicen kuolemasta tuli kuluneeksi kaksi vuotta. Juice on ollut monesti lohduttajani, ilahduttajani ja ennen kaikkea rakastamani äidinkielen mestari joka kulki visusti omia teitään kunnioittaen varhempia mestareita.

Seuraava postaus tuleekin olemaan tarina yhteisestä taipaleestamme, mieleenjääneestä kohtaamisestamme, hänen musiikkinsa ja tekstiensä vaikutuksesta elämääni ja läheisteni elämään.

Varmaankin lähipäivinä tai ensi viikolla, anns kattoo miten jaksan.

Kiitos kaikille vierailleni. Tämäkin blogi kyllä virkistyy aikaa myöten. Olen vain niin kriittinen tarinoista jotka itse tälle tontille kelpuutan. Ettei inflaatio pääsisi iskemään.

Pitäkää huoli itsestänne ja läheistänne kunnes jälleen tapaamme.

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa
soi sana kultainen

Näinhän Juicella oli tapana keikkansa aina päättää.