Tärkeä julkkisvainajani

Tällä viikolla Juicen kuolemasta tuli kuluneeksi kaksi vuotta. Juice on ollut monesti lohduttajani, ilahduttajani ja ennen kaikkea rakastamani äidinkielen mestari joka kulki visusti omia teitään kunnioittaen varhempia mestareita.

Seuraava postaus tuleekin olemaan tarina yhteisestä taipaleestamme, mieleenjääneestä kohtaamisestamme, hänen musiikkinsa ja tekstiensä vaikutuksesta elämääni ja läheisteni elämään.

Varmaankin lähipäivinä tai ensi viikolla, anns kattoo miten jaksan.

Kiitos kaikille vierailleni. Tämäkin blogi kyllä virkistyy aikaa myöten. Olen vain niin kriittinen tarinoista jotka itse tälle tontille kelpuutan. Ettei inflaatio pääsisi iskemään.

Pitäkää huoli itsestänne ja läheistänne kunnes jälleen tapaamme.

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa
soi sana kultainen

Näinhän Juicella oli tapana keikkansa aina päättää.