Nyt kun kerran avasin elämäni pandoranlippaan lienee syytä laatia jonkinlainen järjestys sen kaiken paskan ja silpun suitsimiseksi.
Olkoon järjestys siis kutakuinkin tällainen:
uusperhe
Tämä ajanjakso alkoi johonkin aikaan syyskuussa armon vuonna 196-.
Tähän ajanjaksoon sisältyy henkistä ankeutta, perusteetonta ankaruutta, nöyryytyksiä, rimpuilua ja kapinointia, juomiskierteen synty ja vasta näinä päivinä tunnistettu ja tunnustettu hylkääminen. Yksilöä ei ollut, yksilöllisyyttä ei ollut ja jos sellainen yritti esiin se piestiin lyttyyn ennen kuin oli edes muotonsa saanut.
Ristiriitainen nuoruus
Osuu päällekkäin uusperheen kanssa. Lapsesta teiniksi ja nuoreksi aikuiseksi kasvamista hyvän ja pahan repiessä kahtaalle, arvojen sekamelskaa, kielletyt syntymäsairaudet, kaipaus parempaan. Totuuden paljastuminen, joka käänsi elämäni suunnan tykkänään ja peruuttamattomasti. Pelko ja piilotettu toiveikkuus ja katkeruus. Väkivalta ja turvan hakeminen mistä tahansa kodin ulkopuolelta.
Oma lapsuus
Tässä varmaankin pitäisi lukea "kielletty lapsuus". Virallisestihan lapsuuteni - ja koko elämäni alkoi vasta vuonna 196-. Jos joku lapsuusmuisto on jäänyt peittoamatta, se on silkka vahinko ja sen muiston pidän tiukasti omanani. Toistaiseksi.
Määrätty lapsuus
Tämä otsake on jo ymmärrettävämpi.
Oppikirjassa lukee näin, lapsen kuuluu nauttia tästä ja elää sairaassa herran pelossa.
Pako aikuisuuteen
Tästä aiheesta piisaa juteltavaa enemmänkin.
Väkivalta
Lapsuuden maailmaani vallitsi väkivalta. Henkinen väkivalta, halveksunta, ilkeys, kateus ja panettelu. Myös pelko ja taistelutahto, uhma.
Uskallatko jatkaa kanssani?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti