Tässä sitä nyt ollaan.

Pitkästä aikaa.

Tämän tontin ulkoasu ja muutamat postaukset ovat vuoden mittaan ihan keskenään kadonneet. Jonnekin, maata kiertävälle radalle?

Enpä oikein tiedä itsekään, mitä täällä tulee tapahtumaan. Luullakseni kaivelen elämäni synkkyyksiä. asioita jotka on pureksittu jo valmiiksi mössöksi, niin että niistä voi jo puolijulkisesti rupatella. Nimen omaan rupatella. Kevyesti, muistellen.

Vakuutan että joka sana tulevissakin teksteissä on valitettavan täyttä totta.

Enkä kaipaa seurakseni sen paremmin besserwissereitä kuin pisserwesseleitäkään. Enpä luule että tämä tarina kommenteista paljoakaan kostuu, toki osallistun mieluusti keskusteluun näistäkin vaietuista aiheista. Oman elämän vainajista, tapahtumista ja kokemuksista jotka ovat tappaneet osan minua, mutta toisaalta muokanneet minut siksi mitä nyt olen.

Tämä sematorio on tirkistelijän unelma.

Täällä pureksitaan sairaudet, alkoholismi, perheväkivalta, petturuus, avioerot, pelot ja yksinäisyys, kaikki mitä Herra on tielleni lykännyt saadakseen kasvatetuksi mieleisensä palvelijan asialleen.

Beigepukuiset kukkahattutädit älkööt vaivautuko pahoittamaan mieltään tai antamaan viisaita neuvoja. Kaikki mitä täältä luette on jo auttamattomasti mennyttä elämää, vain oppi ja kokemukset ovat tallella.

Tarinat tulevat esiin siinä järjestyksessä kuin tulevat, vailla minkäänlaista logiikkaa saati yhteyttä edelliseen tai seuraavaan.

Tervetuloa lapioimaan hiekkaa menneen elämäni haudalle.